sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isi on paras!

Näin ekan isänpäivämme kunniaks tähän tulee yks video ja muutama kuva Jerestä ja Nuutista. Aika menee tosi nopeasti, sillä Nuutti on jo puoli vuotias... Kaikki on sujunut hirveän hyvin. Pikkuinen kasvaa kovaa vauhtia ja on pysynyt lähes koko syksyn terveenä. Nukkuu myös tosi hyvin, menee jo siinä kuuden - seitsemän välillä nukkumaan ja nukkuu yhteen pötkyyn siihen neljään - viiteen asti... Herättyään syö ja sit joskus leikitään pieni hetki ja sit taas mennään takas nukkumaan. Yritämme joka ilta vähän venyttää nukkumaanmenoaikaa. Kiinteitä olemme jo jonkin verran maistelleet, persikka ja päärynä ovat selkeitä suosikkimakuja! Kun Nuutti sai persikkasosetta ekan kerran suuhunsa, niin siinä meinas mennä huuletkin alas... oli niin herkkua!




maanantai 31. lokakuuta 2011

Meidän hyppyharjoitukset...




Oltiin taas Sannan tunnilla :) Veli oli hyvin TÄPÄKKÄ! Aluks mentiin ravissa maapuomeja... Kuvista näkee et Veli yritti heti vaan hypätä niiden yli. Ollaan kyllä silloin tällöin menty maapuomeja kouluharjoitusten lomassa, etten oikein tiedä mistä nämä loikat nyt tuli. Muutaman pomppukerran jälkeen malttoi katsoa vähän tarkemmin et mihin kavionsa asettaa.

Kenttä oli liukas ja paikoitellen hyvin märkä, joten päätettiin et harjoitellaan hyppäämistä voltilla ettei vauhtia tule liikaa. Sitä kun oli jo ihan tarpeeks näin kouluratsastajan makuun... Esteet olivat tosi pieniä, mutta ei se silti ollut helppoa! Veli hyppäsi välillä valtavan suuresti tai sitten esteen jälkeen laukka ei ollut kontrollissa etten meinannut saada sitä pysymään määrätyllä tiellä. Kaiken lisäks mun piti pysytellä rentona, odottaa ennen estettä ja vaan kääntää. Sanna sanoi et helposti alan itse ennakoimaan ja hyppään ennen hevosta. Ennen estettä mulla onkin usein aika avuton olo, et pitäisikö pidättää vai ratsastaa eteen. Siitä kun pääsisi eroon.

Velin kans on kyl huippukivaa harjoitella näitä estejuttuja... Tämä kerta meni paljon paremmin kuin edellinen hyppykerta. Silloin oli ongelmana ettei velin laukkalinja pysy suorana. Volttiharjoitusten jälkeen ku hypättiin sarjaa johon väliin tuli kaksi laukkaa, niin Veli laukkasi ihan piikkisuoraan. Tuntui kauhean helpolta. Me kaikki oltiin lopuks tosi tyytyväisiä!!!


maanantai 24. lokakuuta 2011

Graduilua...

Keskiviikkona ois taas jokaviikkoinen graduseminaari... Olen siis kerran viikossa matkustanut Jyväskylään ja sit samana päivänä takas. Meillä on niin älytön systeemi tuolla OKL:ssä et on pakolliset läsnäolot. Niistä ei oikein juuri lainkaan jousteta, mitä nyt kerran tai kaks voi olla pois. Nekin poissaolot on korvattava jollain korvaustehtävällä. Onneks Mummut ja vaarit ovat Nuuttia ilomielin hoitanut, niin tähän asti on ollut helppo lähteä "tuulettumaan". Päivässä ennättää kyllä tulla kova ikävä takas kotiin.

Tällä kertaa pitäisi olla tutkimuskysymys mahdollisimman tarkkaan mietittynä ja rajattuna. Voi kun se olisikin niin helppoa ja yksinkertaista kuin miltä kuulostaa. No joka tapauksessa graduni tulee käsittelemään tunneälyn kehittymistä. Tein sellaisen MIND MAP -jutun et laitoin vaan paperille asioita mitkä kiinnostavat mua ja tuloksekseni sain viisi pääteemaa: CI- lapsi, tunneäly, perhe, kieli ja koulu. Tutkimuskysymykseni on EHKÄ seuraava: Mitä haasteita on CI-lapsen tunneälyn kehittymiselle?  Tähän kysymyslauseeseen pitäisi vielä saada mahtumaan se kenen näkökulmasta asiaa tarkastelen. Ehkä opettajien, jos haastattelen heitä. Ehkä tutkimuskysymys tarkentuu vasta myöhemmin gradun myötä... Olen nyt lainannut kirjastosta ja tilannu kirjoja... Jonkin verran lukenut... Aika kun vaan riittäisi kaikkeen ku käyn myös lähes päivittäin ratsastamassa. Graduopas on ollut suureksi avuksi! Huomaan tehneeni kandin ihan väärinpäin :D Tapa se on tämäkin oppia. Onneks mulla on ihanat tsemppaajat täällä kotona!!!




perjantai 21. lokakuuta 2011

Nuutti -juttuja...

Istuin päivällä ruokapöydän ääres ja join kahvia... Olin laittanut Nuutin sitteriin. Siinä se sit istui ja katteli et mitä teen. Aloin viittoen höpöttämään sille, kerroin mitä kaikkea ollaan jo tehty ja mitä tullaan tekemään jne. Mitä vain keksinkin. Tuli siinä mieleen et ollaan varmaan hyvä näky :) Aina ku aloitin viittomisen, niin nuutti istui täysin liikkumatta ja katsoa tapitti mua suoraan silmiin. Jalat sojottivat tikkusuorina eteenpäin ja kädet oli ylhäällä, sormenpäät vain aavistuksen verran liikkuivat. Kun mun juttuihin tuli tauko tai sitten vaan hetkeksi lopetin, niin Nuutti alkoi itse huitomaan käsiään. Tätä vuorottelua jatkui vaikka kuinka kauan, eikä katsekontakti katkennut kertaakaan. Tuli ihan tunne, että me siinä oikein keskustellaan!

Tässä videossa näkyy kuinka vaipanvaihdon yhteydessä viiton Nuutille... Yritän saada katsekontaktin pysymään loppuun asti. Nuutti tykkää tosi paljon, että sille viitotaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun viiton "poikanen", niin kasvoille on levinnyt aivan valloittava hymy! Tämä on kerta toisensa jälkeen yhtä hauskaa, eikä kyllästytä.



Pieni kissanpoika
sävel: Aksel Törnudd
sanat: Julius Krohn (Suonio)

Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin.
Hiiri, kuules hiironen, tule tänne leikkiin!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Koulukisat


Meidän tallilla oli eilen koulukisat.. Osallistuin Velillä K.N. Specialiin ja saatiin 66,4%  :) Luokassa oli mukana yhteensä 10 ratsukkoa ja tulimme 5. Olen tosi tyytyväinen Veliin, sillä kaikista puutteista ja virheistä huolimatta hevonen oli koko ajan mieleltään erittäin positiivinen ja herkkä ratsastaa. Tämä oli mielestäni kaikista tärkeintä. Peräänannosta tosin huomaa, että nuorukainen alkaa hieman väsähtää. Puoltoista tuntia ratsastettu ennen radalle menoa.. Ratsastin jo tallin kentällä ylimääräiset energiat pois ennen kisakentälle menoa ja siellä sit aikataulut olivat vähän myöhässä. Mikä oli toisaalta ihan hyvä, sillä Veli oli vielä aika täpinöis ku pääsi verryttelyalueelle. Hyvä kun pysyin kyydissä mukana!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Perjantai-ilta...





Vähän mietin jo, että lopahtiko mun blogi-innostus.. :) Oikeastaan tämä sopii minulle paljon paremmin kuin fb:iin kirjoittelu ku mulla saattaa mennä useampikin päivä etten avaa konetta/nettiä lainkaan. Tämän olisi nyt pikkuhiljaa muututtava ku pitäisi asettaa gradu etusijalle ja olla koneella joka päivä.

Järjestelinkin itselleni näin perjantai-iltana "gradunurkkauksen" olohuoneeseen ku Jere on vallannut ton meidän työhuoneen täysin itselleen(tekee töitä myös kotona...). Ei se haittaa, tämä paikka sopii mulle paremmin, sillä Nuutti voi leikkiä siinä vieressä samalla ku mä näpyttelen gradutekstiä. Kandin teko venähti niin pitkäksi ja sen aihetta vaihdoin varmaan jotain viisi kertaa.. ihan hirvittää, että saanko gradun kevääseen mennessä tehtyä. Yritän ainakin.

Tässä on pari heppakuvaa valtavan ihanista suomenhevostammoista, jotka ovat Jeren äidin omia. Olen näillä muutaman vuoden ajan ratsastanut jonkin verran. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ylinnä on Jatsina ja se on vasta 5v. Tosi kiva ja erittäin energinen hevonen!! Pehmeä ja pyöreä pakkaus ratsastaa. Siitä tulee hieno!

Toisena on 7v Pippuri. Pippuri on kaunis ja siro suomenhevonen. Sillä kun ratsastaa, niin se ei tunnu yhtään sillä tavalla tyypilliseltä suomenhevoselta millainen mielikuva mulla niistä oli ennen näitä tammoja. Heti kun ottaa ohjat käteen, niin se pyöristää kaulansa ja on edestä tosi nöyrä, herkkä ja pehmeä. Pippuri ikävä kyllä jouduttiin lopettamaan tällä viikolla. Sen takajalka oli kipeä ja ei parantunut. Olen surullinen, sillä se oli niin kiva hevonen ja ratsastin sitä nelivuotiaasta asti. Olen jo muutamista hevosista joutunut luopumaan, niin ei se tunnu yhtään sen helpommalta. Ei, vaikka hevonen ei olisikaan oma. Ikävä aina jää.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Veli




Olin tänään Sanna Krögerin estetunnilla. Kun hyppää harvoin, niin ei tee mieli hypätä yksin. Olen tuntenut Sannan aivan pienestä asti ja hän on erittäin taitava esteratsastaja. Bonuksena hän osaa viittoa, mikä helpottaa yhteistyötämme. Pystyn sivusilmällä ennen estettä saamaan ohjeet mitä pitää tehdä. En aina itse huomaa milloin pitää lyhentää ohjia/hevosta tai rentouttaa kädet ennen estettä tms.

Pienenä hyppäsin hirveän paljon... Olisin hypännyt jokaikinen päivä, ellei äiti olisi toppuutellut. Jossain vaiheessa kuitenkin kiinnostuin enemmän kouluratsastuksesta. Nyt on alkanut esteet taas kiinnostaa kun on niin kiva hevonen ratsastettavana joka todella tykkää hypätä. Veli on tätini Eeva Vessarin 5v FWB ruuna. Eeva osti sen ihan pikkuvarsana Ylelän Eevalta ja sillä ei ole kukaan muu ratsastanut ku Eeva ja minä. Olin se joka ensimmäisenä kiipesi velin selkään sen ollessa 2,5 vuotias ja todella hitaasti edeten totutti ratsastajan painoon ja perusjuttuihin. On tosi kiva tunne ratsastaa hevosella jota on itse ratsastanut ihan alusta asti.

Tässä on kuvia tältä päivältä... :) Esteen vieressä on ohjauspuomi ku Veli hyppäsi sarjan b- osaa mun korjausyrityksistä huolimatta esteen reunalta. Oli aika jännää, mutta Veli oli tosi fiksu, vaikka ollaan hypätty viimeks kesällä! Jäi tosi kiva fiilis. Varmasti tullaan hyppäämään vielä lisää.

Vauvauintia...




Olemme olleet Nuutin kanssa kaksi kertaa vauvauinnissa. Nuutti on ollut molemmilla kerroilla aivan innoissaan! Ekalla kerralla vaan tutustuttiin uimahalliin ja vedessä oloon, sekä kaadettiin vähän vettä pään päälle samoin ku tossa toisessa kuvassa. Nämä kuvat on otettu toisella kerralla eli viime viikolla. Silloin Nuutti sukelsi ensimmäisen kerran. Vetäjät hoitivat sen ja se sujui tosi hyvin. Jere teki sitten sen toisen sukelluksen. Mua siinä altaan reunalla jännitti aika paljon! Eilen olisi ollut kolmas kerta, mutta Nuutti on ollut tämän viikon todellinen nuhanenä, joten jätimme väliin. Ensviikolla taas!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Elämää vauvan kanssa...

Muutama ihminen on tullut viime aikoina kysymään, että kuinka tiedän milloin vauva itkee ja kuinka herään yöllä..jne... Ajattelin siitä vähäsen tähän laittaa. Nuutti on nyt neljä ja puoli kuukautta. Tähän päivään asti (=päivän tunnustus..) mieheni Jere on toiminut aikalailla "korvinani" silloin, jos olen tehnyt jotain muuta kuin ollut Nuutin kanssa. Muuten olen ollut ihan silmät kiinni siinä ihanassa vauvassa.

Jere on vähän aikaa sitten saanut töitä ja olen huomattavasti enemmän yksin kotona vauvan kanssa, joten tänään kävi Kokkolan puhelimesta pari miestä asentamassa hälyttimet paikoilleen(itku, ovikello ja palo). Mulla on tästä lähtien sellainen pieni kämmeneen mahtuva juttu, mikä hälyttäessään värisee. Siinä on kuvia joiden kohdalle syttyvä valo kertoo mikä niistä eri vaihtoehdoista hälyttää Erittäin kätevää! Voin Nuutin nukkuessa tehdä omia juttuja paljon rennommin, eikä tarvitse koko ajan käydä kurkkimassa onko kaikki varmasti hyvin. Yöllä sitten tyynyn alla oleva "kiekko" värisee Nuutin itkiessä ja herättää mut. Tulee mielenkiintoinen yö!

Tosin meillä ollut jo alusta lähtien tuo Aventin videoitkuhälytin. Se on sinällänsä oikein hyvä, paitsi ettei siinä ole värinää lainkaan. On kyllä nytkin päällä ihan huviks tätä kirjoittaessani...  On vain yksinkertaisesti niin kiva välillä katsoa nukkuvaa vauvaa...

Se etten kuule vaikuttaa mielestäni positiivisesti siihen, miten katson Nuuttia.. Tiedän jo ennen muita läsnäolevia ihmisiä, että milloin on ihan kohta tulossa sellainen epämukavanolon äännähdys. Vauvan kasvot kertovat paljon. Ei siihen tarvita mitään muuta ku aivan pienenpieni kulmanrypistys tai huolestunut katse...

Kokeilua...

Hei!

Kavereiden blogeja lukiessani innostuin kokeilemaan bloggausta. Katsotaan nyt, tuleeko tästä tapa :)